Dungeon Dogs - Idle RPG

Minulle Dungeon Dogs - Idle RPG toimii parhaiten pelinä, johon voin palata lyhyeksi hetkeksi arjen lomassa, en sellaisena seikkailuna, joka vaatii tuntikausien yhtäjaksoista keskittymistä. Koirahahmojen ympärille rakennettu fantasiamaailma antaa tekemiselle oman viehätyksensä, ja idlaamiseen perustuva rytmi sopii hetkiin, jolloin haluan nähdä edistystä ilman jatkuvaa naputtelua. Jos jaat puhelimen tai tabletin muiden kanssa, pelin voi ajatella myös yhteisenä kevyenä ajanvietteenä, mutta oma eteneminen ja pelin sisäiset valinnat kannattaa silti sopia selvästi.

Yhteinen laite, mutta selkeät pelivuorot

Jaetulla laitteella pelaaminen voi tuntua luontevalta, koska peliä ei tarvitse käsitellä yhtenä pitkänä istuntona. Yksi perheenjäsen voi tarkistaa tilanteen, toinen voi myöhemmin palata katsomaan, miten koirajoukkue pärjää. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tee etenemisestä yhteistä: jos useampi ihminen tekee valintoja samassa pelissä, joukkueen kehittäminen ja resurssien käyttö voivat alkaa mennä eri suuntiin. Siksi sopisin etukäteen, kuka päättää tärkeistä parannuksista ja kuka saa pelata seuraavaksi.

Arjessa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsi pelaa hetken koulun jälkeen ja aikuinen vilkaisee peliä myöhemmin illalla. Peli sopii tällaiseen vuorotteluun paremmin kuin jatkuvaa reaaliaikaista yhteistyötä vaativa toimintapeli, koska idlaaminen ei edellytä, että kaikki ovat paikalla yhtä aikaa. Silti käyttäisin yhteisellä laitteella erillisiä käyttäjäprofiileja silloin, kun niitä muutenkin tarvitaan sovellusten ja ostojen erottamiseen. En olettaisi, että peli itsessään tarjoaa perheenjäsenten välisiä tilejä tai erityisiä lapsilukkoja.

Ennen aloitusta kannattaa sopia muutamasta rajasta

Peliä voi lähestyä rennosti, mutta yhteisellä laitteella kannattaa sopia, saako pelin sisäisiä ostoksia tehdä ja kuka niitä hyväksyy. Peli on maksuton, ja siinä on Playn kautta laskutettavia sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinnat vaihtelevat 0,99 eurosta 99,99 euroon. Tämä vaihteluväli tekee ostorajan sopimisesta järkevää etenkin, jos laitetta käyttää lapsi tai jos maksutapa on tallennettu kauppaan. Maksuttomuus ei yksin tarkoita, että kaikki pelin tarjoamat vaihtoehdot olisivat maksuttomia.

Minusta hyvä käytäntö on päättää jo ennen ensimmäistä pelikertaa, että ostoksia ei tehdä ilman aikuisen lupaa. Jos peliä pelaa yksin, voi puolestaan päättää, haluaako edetä vain pelin sisäisellä rytmillä vai käyttää rahaa etenemisen tukemiseen. Tämä on tärkeä ero: idlepeli voi houkutella palaamaan kerättyjen resurssien vuoksi, mutta se ei tarkoita, että jokaisen tarjotun oston pitäisi tuntua tarpeelliselta. Kun ostosraja on selvä, peliä on helpompi arvioida sen oman tekemisen perusteella.

Vuorottelu auttaa, mutta yhteinen suunnitelma ei synny itsestään

Jos useampi pelaaja käyttää samaa pelitilannetta, pienikin keskustelu ennen hahmojen kehittämistä voi säästää harmilta. Sopikaa, haluatteko kokeilla erilaisia joukkuekokoonpanoja vai kehittää samoja suosikkihahmoja pidemmälle. Tällaisessa pelissä yksi pelaaja saattaa arvostaa kokeilemista, kun taas toinen haluaa käyttää resurssit heti selkeään vahvistukseen. Kumpikaan tapa ei ole väärä, mutta ristiriita voi tehdä yhteisestä pelistä turhauttavan, jos valinnat tehdään toisen puolesta.

Minulle toimiva tapa olisi pitää pelivuorot lyhyinä ja kertoa seuraavalle pelaajalle, mitä muutin. Näin ei tarvitse kirjoittaa erillistä strategiaopasta, mutta joukkueen kehityksessä säilyy jonkinlainen yhteinen ajatus. Jos taas haluatte kumpikin tehdä omat kokeilunne, oma laite tai erillinen pelitallennus olisi parempi ratkaisu, jos sellainen on käytettävissä. En rakentaisi yhteistä pelisuunnitelmaa sen varaan, että peli varmasti erottaa eri käyttäjät toisistaan.

Yhteisellä laitteella kannattaa myös muistaa tavallinen käytännön puoli: pelivuoron päättyessä laite pitää jättää seuraavalle käyttäjälle niin, ettei toinen vahingossa jatka kesken valinnan. Tämä ei ole pelin erityisominaisuus vaan hyvä tapa silloin, kun samaa tallennusta käyttää useampi ihminen. Jos pelin eteneminen on sinulle tärkeää, tarkista ennen laitteen vaihtamista, miten oma laite ja pelitili säilyttävät tilanteesi; älä oleta synkronointia tai siirtymistä laitteiden välillä ilman, että olet itse varmistanut sen.

Ikäsuositus antaa lähtökohdan, ei koko vastausta

Pelin ikäluokitus on PEGI 3, joten sen sisältö on merkitty sopivaksi hyvin nuorillekin pelaajille. Koirasankarit ja sadunomainen vastakkainasettelu tekevät maailmasta helposti lähestyttävän, ja tarinan englanninkielinen teksti on kuvattu melko yksinkertaiseksi. Silti nuoremman pelaajan kohdalla katsoisin yhdessä, miten hän ymmärtää pelin tavoitteet ja suhtautuu ostotarjouksiin. Ikäluokitus auttaa sisällön arvioinnissa, mutta se ei itsessään kerro, miten lapsi toimii maksullisten vaihtoehtojen kanssa.

Aikuisellekin peli voi olla mukava, jos pitää eläinhahmoista, kevyestä fantasiasta ja helposti seurattavasta etenemisestä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarjoa sellaista tarinan kielellistä syvyyttä tai vakavaa tunnelmaa, jota haen aikuisempaan roolipeliin. Jos pelaaja ei pidä koirahahmoista tai haluaa realistista, synkkää fantasiaa, pelin ilme ja sävy voivat tuntua liian kepeiltä. Minusta ikärajasta ei pidä päätellä, että peli olisi vain lapsille: myös rentoa pelattavaa etsivä aikuinen voi viihtyä, kunhan odotukset sopivat sen tyyliin.

Mukana seikkailussa: Pelin maailma ja tarina

Dungeon Dogs vie sinut mystiseen Lupiniaan, jossa pääset taistelemaan pahaa monarkkia vastaan. Tarina alkaa, kun kolme rohkeaa koiraa – Lyra, Ken ja Poppy – päättävät nousta vastarintaan sortajaa vastaan. Jokaisella hahmolla on omat erityistaitonsa, ja pelaajana pääset johtamaan heitä taisteluissa, keräämään resursseja ja rakentamaan koirayhteisösi voimakkaammaksi.

Pelin tarina on hauska ja mukaansatempaava, ja siitä löytyy sopivasti huumoria ja sydäntä. Se on kuin lasten satu, mutta aikuisille sopivaksi muotoiltuna. Eikä hätää, vaikka et puhuisi englantia täydellisesti – pelin tekstit ovat melko yksinkertaisia ja helppoja ymmärtää.

Strategiaa ja idlaamista: Pelimekaniikka

Pelimekaniikka on yksinkertainen mutta koukuttava. Pelaat periaatteessa kahdella tavalla: aktiivisesti osallistuessasi taisteluihin tai passiivisesti, kun annat koiriesi kerätä resursseja idlaamalla. Tämä tekee pelistä loistavan valinnan kiireiselle pelaajalle, joka haluaa nauttia pelaamisesta ilman paineita jatkuvasta läsnäolosta.

Pelissä on syvyyttä strategian suhteen. Sinun on harkittava, millaisia hahmoja tuot taisteluihin, miten käytät erikoistaitoja ja milloin on oikea aika vetäytyä tai käydä hyökkäykseen. Tämä kaikki tekee jokaisesta pelikerrasta hieman erilaisen ja lisää uudelleenpeluuarvoa.

Lyhyet käynnit vai pidempi pelisessio?

Arvostan idleroolipelissä sitä, että voin sovittaa pelaamisen päivääni enkä rakentaa päivääni pelaamisen ympärille. Käytännössä voin avata pelin tauolla, tarkistaa resurssit ja tehdä muutaman päätöksen, sulkea sen ja palata myöhemmin. Tämä rytmi sopii erityisesti pelaajalle, joka haluaa pienen jatkuvan projektin: joukkue kehittyy vähitellen, vaikka jokainen pelikerta ei olisi pitkä. Se on erilainen nautinto kuin peli, jossa jokainen hetki vaatii tarkkaa ohjausta.

Jos taas minulla on rauhallinen ilta, aktiivinen taistelu tarjoaa enemmän osallistumista kuin pelkkä keräämisen odottaminen. En silti odottaisi, että idlaaminen muuttuisi täysin passiiviseksi kokemukseksi tai että strateginen puoli olisi yhtä laaja kuin vuoropohjaisessa roolipelissä, jossa jokainen toiminto suunnitellaan tarkasti. Tämän pelin vahvuus on näiden kahden tavan yhdistelmä, ei kummankaan äärimmäinen syvyys. Pelaajan kannattaa kokeilla, kumpi puoli tuntuu itselle palkitsevammalta ennen kuin odottaa peliltä pitkäkestoista taktista haastetta.

Hyödyllinen tapa lähestyä etenemistä on välttää kaikkien resurssien käyttämistä heti ensimmäiseen näkyvään parannukseen. Kun vastaan tulee taistelu, jossa joukkue ei pärjää, mietin ensin, onko ongelma ryhmän kokoonpanossa vai siinä, että olen käyttänyt erikoistaitoja huonoon aikaan. Tällainen pieni tarkistus tekee etenemisestä mielekkäämpää kuin se, että vahvistan sattumanvaraisesti kaikkia vaihtoehtoja. En väitä, että jokainen este ratkeaisi yhdellä taktiikalla, mutta rauhallinen kokeilu auttaa ymmärtämään, mitä omassa joukkueessa kannattaa kehittää.

Milloin tämä on parempi valinta kuin muu seikkailupeli?

Dungeon Dogs sopii minulle paremmin kuin toimintapeli silloin, kun en halua reagoida jatkuvasti tai pitää puhelinta kädessä pitkää aikaa. Se tarjoaa taisteluita ja joukkueen rakentamista, mutta idlaaminen muuttaa odottamisen osaksi pelin rytmiä. Verrattuna tavalliseen tarinavetoiseen seikkailupeliin se tuntuu vähemmän suoraviivaiselta: etenemistä ei tehdä vain kulkemalla seuraavaan kohtaukseen, vaan myös palaamalla resurssien ja kehityksen äärelle. Jos haluat pelata tarinan läpi yhdellä istumalla, tämä rakenne voi tuntua hitaalta.

Toisaalta vuoropohjainen strategiapeli voi olla parempi valinta, jos etsit syvää taistelutaktiikkaa ja haluat suunnitella jokaisen vuoron tarkasti. Tässä pelissä taistelut ovat yksi osa laajempaa kehityskulkua, joten niiden ei tarvitse yksin kantaa koko kokemusta. Satunnaisiin vapaahetkiin sopii myös yksinkertaisempi naputtelupeli, jos et kaipaa hahmovalintoja tai tarinaa. Minusta koirahahmojen maailma ja joukkueen kasvattaminen erottavat tämän vaihtoehdon juuri sellaiselle pelaajalle, joka haluaa kevyen roolipelin mutta ei jatkuvaa toimintapainetta.

Valinta riippuu siis siitä, mitä kutsut hyväksi seikkailuksi. Jos haluat tutkia laajaa ympäristöä omin päin tai hallita hahmoa suoraan reaaliaikaisessa taistelussa, etsisin toisenlaista peliä. Jos taas pidät siitä, että voit edistää joukkuetta pienissä erissä ja palata tuttuun fantasiamaailmaan useita kertoja, tämän pelin rakenne on luonteva. Pelin rauhallisuus on vahvuus vain silloin, kun se vastaa omaa pelitapaa; kiireistä ja jatkuvasti uutta tarjoavaa kokemusta etsivälle sama piirre voi muuttua hitaudeksi.

Visuaalinen ilme ja ääni

Yksi Dungeon Dogs - Idle RPG:n suurimmista vetovoimista on sen visuaalinen tyyli. Pelissä on värikäs ja mielikuvituksellinen taidetyyli, joka tekee jokaisesta hahmosta ja ympäristöstä ainutlaatuisen. Hahmojen animoinnit ovat huolellisesti suunniteltuja, ja ne tuovat eloa pelin maailmaan.

Myös äänimaailma on huolella tehty. Taustamusiikki on miellyttävää ja vaihtelee tilanteen mukaan. Erityisesti taisteluiden äänitehosteet tuovat lisäjännitystä peliin.

Miltä peli tuntuu arjen keskellä?

Yksi realistinen tapa käyttää peliä on avata se työ- tai opiskelupäivän lyhyellä tauolla, tehdä muutama päätös ja jättää varsinainen taistelu myöhemmäksi. Illalla voi palata katsomaan, onko joukkueen kehittämiseen kertynyt sopiva syy ja haluaako käyttää rauhallisen hetken taisteluun. Tämä on minusta idlepelaamisen käytännöllinen puoli: pelaaminen ei vaadi ennakkoon sovittua pitkää aikaa. Samalla on hyvä pitää mielessä, että puhelimella pelattava peli voi houkutella tarkistamaan tilanteen turhan usein, joten itse asettaisin käynneille luonnollisen rajan enkä avaisi sitä jokaiseen pieneen tyhjähetkeen.

Matkalla tai odotustilanteessa tällainen rytmi on hyödyllinen, koska pelin voi jättää kesken ilman, että koko kokemus menettää merkityksensä. Kotona taas aktiivinen taistelu sopii hetkeen, jolloin haluan keskittyä enemmän. En pitäisi sitä parhaana valintana tilanteeseen, jossa tarvitsen täysin keskeytyksetöntä, syvää tarinapeliä tai jossa puhelinta ei voi tarkistaa lainkaan. Lyhyet käynnit toimivat parhaiten, kun hyväksyy sen, että eteneminen rakentuu vähitellen eikä jokainen avaus tuo suurta käännettä.

Kannattaa myös huomata ero rentouttavan rutiinin ja velvollisuuden tunteen välillä. Jos pelin avaaminen alkaa tuntua tehtävältä, tauon pitäminen on täysin järkevää. Idlerakenteen idea on antaa edistymiselle tilaa, ei vaatia jatkuvaa valvontaa. Minulle hyvä mittari on se, palaanko peliin siksi, että haluan nähdä koirajoukkueen seuraavan vaiheen, vai siksi, että pelkään menettäväni jotain, jos en tarkista sitä. Jälkimmäisessä tapauksessa peli ei ehkä sovi omaan arkeen niin hyvin kuin aluksi ajattelin.

Käytännön odotukset: kieli, laite ja rahankäyttö

Englanninkielisen tarinan helppous voi riittää monelle, joka ymmärtää tavallisia lyhyitä ilmauksia, mutta se ei välttämättä tee pelistä sopivaa aivan jokaiselle lukutaidon tai kielitaidon tasolle. Jos pelaaja tarvitsee suomenkieliset ohjeet, kannattaa aikuisen ensin tutustua peliin yhdessä hänen kanssaan. Näin voi selittää, mitä valinnat tarkoittavat, eikä pelaajan tarvitse arvata tärkeissä kohdissa. Tämän tyyppisessä roolipelissä lyhyetkin tekstit voivat vaikuttaa siihen, ymmärtääkö pelaaja tavoitteensa.

Asennusta harkitsevan kannattaa tarkistaa oman laitteen yhteensopivuus ennen lataamista. Android-laitteella vähimmäisvaatimus on 7.1, ja pelin nykyinen versio on 3.3.14.3. En tekisi näistä numeroista lupausta siitä, miten peli toimii jokaisessa laitteessa, sillä käyttökokemus voi vaihdella laitteen mukaan. Jos laite on vanha tai tallennustila vähissä, tarkistaisin käytettävissä olevan tilan ja kokeilisin peliä itse ennen kuin lupaisin sen lapselle tai muulle perheenjäsenelle pidemmäksi aikaa.

Rahankäytössä auttaa se, että erottaa pelin kokeilemisen ja ostamisen toisistaan. Ilmaiseksi aloittaminen antaa mahdollisuuden selvittää, pitääkö pelaaja koirahahmoista, idlaamisen tahdista ja taisteluiden aktiivisesta puolesta. Vasta sen jälkeen on mielekästä pohtia, onko jokin maksullinen vaihtoehto omasta mielestä perusteltu. En suosittelisi ostamaan mitään vain siksi, että eteneminen tuntuu hitaalta yhdessä hetkessä; ensin kannattaa katsoa, auttaako joukkueen kokoonpanon tai taitojen käytön muuttaminen.

Jos pelaat yksin, ostosrajan voi määritellä omien tapojen mukaan ja välttää impulsiiviset päätökset. Jos peli on lapsen käytössä, aikuisen kannattaa tarkistaa myös laitteen kauppa-asetukset, sillä ostosten hallinta ei ole sama asia kuin pelin ikäsuositus. Tämä on erityisen tärkeä ero jaetussa perhekäytössä: PEGI 3 kertoo sisällön ikäluokituksesta, kun taas maksullisten valintojen hyväksyminen kuuluu kodin omiin sääntöihin.

Kehittäjänä ja yhteisönä

Pelin kehittäjä, PocApp Studios, on tunnettu luotettavista ja pelaajia huomioivista peleistään. He ovat aktiivisia yhteisönsä kanssa ja kuuntelevat palautetta, mikä on aina plussaa mobiilipelien maailmassa. Pelillä on myös aktiivinen yhteisö, jossa pelaajat voivat jakaa vinkkejä ja strategioita.

Yhteisövinkeistä voi olla hyötyä, kun jokin taistelu tuntuu pysähtyneen tai haluat ymmärtää, millainen joukkuekokoonpano kannattaa kokeilla. Käyttäisin niitä kuitenkin kokeilun apuna, en valmiina käskynä. Toisen pelaajan suosikkiratkaisu voi perustua erilaiseen etenemiseen tai siihen, että hän pitää eri hahmoista. Kun testaan neuvoa omassa pelissäni ja katson, mikä muuttuu, opin samalla enemmän kuin kopioimalla strategian sellaisenaan.

Pelin yhteisöstä on iloa etenkin silloin, kun haluaa vaihtaa ajatuksia hahmoista tai saada uuden idean jumittuneeseen kohtaan. Jos taas etsit peliä, jonka koko merkitys syntyy muiden kanssa reaaliaikaisesta pelaamisesta, tämä ei ole minusta siihen paras vaihtoehto. Sen ydin on omassa joukkueessa ja sen kehittämisessä, joten muiden vinkit voivat rikastaa kokemusta, mutta niiden ei tarvitse olla pelaamisen edellytys. Perheessä tämä tarkoittaa myös sitä, että yhteisökeskustelut ovat erillinen asia itse pelin pelaamisesta: nuoremman käyttäjän verkkokeskusteluihin kannattaa suhtautua samalla harkinnalla kuin muihinkin yhteisöihin.

Kenelle suosittelen ja kenen kannattaa valita toisin?

Suosittelisin peliä ihmiselle, joka pitää söpöistä eläinhahmoista, kevyestä fantasiatarinasta ja vähitellen vahvistuvan joukkueen seuraamisesta. Se sopii myös kiireiselle pelaajalle, joka haluaa vaihtoehdon pitkille pelikierroksille, sekä perheelle, joka etsii ikäluokitukseltaan hyvin nuorille sopivaa peliä ja on valmis sopimaan ostoksista ja vuorottelusta. Maksuttomana aloituksena se antaa mahdollisuuden kokeilla, tuntuuko idleroolipelin tahti omalta.

Jättäisin sen väliin, jos haluan suomenkielisen tarinan, syvästi haarautuvan roolipelikokemuksen, suoraa ohjausta vaativaa toimintaa tai selvästi rajatun kertaluonteisen pelin ilman sovelluksen sisäisiä ostoksia. Myös pelaaja, joka kyllästyy toistuviin resurssien tarkistuksiin, voi kokea idlaamisen enemmän odotteluna kuin edistymisenä. Näissä tilanteissa perinteinen yksinpeliseikkailu tai tarkemmin taktinen roolipeli palvelee paremmin. Tärkeintä on valita peli sen mukaan, nauttiiko joukkuetta rakentavasta hitaasta rytmistä eikä sen perusteella, että se vain näyttää houkuttelevalta kuvissa.

Google Playssa pelillä on 4,7 tähden keskiarvo noin 42 tuhannen arvion perusteella, ja latauksia on yli miljoona. Nämä luvut kertovat, että moni on löytänyt pelin, mutta ne eivät ratkaise sitä, sopiiko juuri sen tempo sinulle. PocApp Studiosin seikkailupeli on julkaistu 16.8.2020, ja sen nykyinen versio on 3.3.14.3. Tärkeämpää kuin julkaisupäivä tai suosio on omasta mielestäni se, tuntuuko pelaaminen mukavalta myös sen jälkeen, kun alkuinnostus hahmoihin on tasaantunut.

Dungeon Dogs - Idle RPG on saatavilla sekä Androidille että iOS:lle, joten pääset nauttimaan seikkailusta riippumatta siitä, millainen laite sinulla on. Jos etsit peliä, joka yhdistää strategian, tarinankerronnan ja idlaamisen saumattomasti, tämä voi olla juuri oikea valinta.

Lopuksi, jos kaipaat peliä, jossa voit rentoutua, mutta samalla haastaa itseäsi, Dungeon Dogs tarjoaa juuri sopivan sekoituksen molempia. Kokeile sitä itse ja anna mielikuvituksesi laukata yhdessä koirasankareiden kanssa!